Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
 
 
 

Päivitystiedot

Päivitetty: 26.5.2017

Seuraava päivitys: 30.6.2018

 
 

Terveys ja sosiaalinen hyvinvointi

Terveys ja sosiaalinen hyvinvointi

Lapin väestön terveystilanne ja sosiaalinen hyvinvointi on joiltakin osin huonompi kuin koko maassa. Lapissa näkyy kuitenkin positiivista kehitystä nuorten ja lapsiperheiden taloudellisessa tilanteessa. Terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät, mm. syrjäytyminen. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi on tärkeää, että mm. sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tasavertaisesti kaikkien saatavilla ja käytössä ja että ennalta ehkäiseviin palveluihin ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen panostetaan.

  Pysyy ennallaan

 

Suomalaisten hyvinvointi- ja terveyserot ovat kasvaneet päinvastaisista tavoitteista huolimatta. Lapin hyvinvointiohjelmassa on asetettu tavoitteeksi hyvinvointiulottuvuuden mukaan ottaminen kaikkeen politiikkaan ja päätöksentekoon.

Lapissa sairastavuus on muuta maata suurempaa. Kelan ikävakioitu sairastavuusindeksi oli Lapissa vuonna 2016 113, joka on maakunnista viidenneksi korkein. Luku on pysynyt lähes ennallaan miltei viimeisen kymmenen vuoden ajan. Myös kansansairauksien summaindeksi kertoo Lapin suuresta sairastavuudesta. Indeksi oli vuonna 2016 120. Koko maan keskiarvo sairastavuudessa on 100. Mitä korkeampi luku on, sitä suurempi on sairastavuus.

Alkoholin osuus kansansairauksissa on merkittävä. Alkoholin myynti Lapissa on laskenut 2007 vuoden huippuluvusta (12,3). Vuonna 2016 Lapissa myytiin 10 litraa 100 prosenttista alkoholia asukasta kohti, kun vastaava luku koko Suomessa oli 7 litraa. Lapin myyntiin vaikuttaa matkailu. Kuitenkin lähes kolmannes yli 20-vuotiaista lappilaisista ilmoitti käyttävänsä liikaa alkoholia vuonna 2015. Luku on pari prosenttiyksikköä koko maan lukua suurempi.

Kouluterveyskyselyn mukaan lappilaisten nuorten terveyskäyttäytyminen on samansuuntaista kuin koko maassa. On hyvä, että nuorten määrä, jotka harrastavat hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajallaan korkeintaan tunnin viikossa, on vähentynyt. Lapissa heitä on kuitenkin lähes neljännes 8. ja 9. luokan oppilaista. Tämä ei riitä täyttämään liikuntasuosituksia.

Tupakoivien nuorten osuus on vähentynyt Lapissa samalla tavoin kuin koko maassa. Sekä Lapissa että koko maassa peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista yhdeksän prosenttia ilmoitti tupakoivansa päivittäin vuonna 2015. Sen sijaan nuuskan käyttö on Lapissa muuta maata yleisempää, erityisesti poikien keskuudessa. Lapissa nuuskaa käytti 8. ja 9. luokan pojista päivittäin noin 14 prosenttia, kun vastaava luku koko maassa oli kahdeksan prosenttia. Nuorten humalajuominen on vähentynyt viime vuosien aikana. Joka kymmenes 8. ja 9. luokan oppilas niin Lapissa kuin koko maassa ilmoitti juovansa itsensä humalaan kerran kuussa.

Niiden 8. ja 9. luokan oppilaiden määrä, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää, on ollut hienoisessa kasvussa niin Lapissa kuin koko maassa. Lapissa joka kymmenes oppilas ilmoitti vuoden 2015 kouluterveyskyselyssä, ettei hänellä ole yhtään läheistä ystävää. Yksinäisyys on lisääntynyt myös aikuisten keskuudessa. Joka kymmenes yli 20-vuotiaista lappilaisista ilmoitti tuntevansa itsensä yksinäiseksi vuonna 2015. Luku on hieman korkemapi kuin koko maassa. 

Kasvu kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17-vuotiaiden määrässä on pysähtynyt 1,5 prosenttiin (noin 500 lasta). Kehitys on ollut samansuuntainen koko maassa, mutta koko maan luku on hieman Lappia pienempi.

Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18-24-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä oli Lapissa vuonna 2015 hieman muuta maata alhaisempi (Lappi 3,3 %, koko Suomi 3,6 %). Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus on Lapissa laskenut. Lapin luku on kuitenkin muuta maata hieman korkeampi. Hieman alle kymmenesosa ( noin 1650 perhettä) lapsiperheistä sai Lapissa toimeentulotukea vuonna 2015.

Lapissa kuntajohto on vähemmän aktiivista terveyden edistämisessä kuin muualla maassa keskimäärin (THL:n TEAviisari). Erityisesti ero näkyi siinä, kuinka aktiivisesti kunnan johtoryhmässä käsiteltiin esimerkiksi kuntalaisten sairastavuutta, elinoloja, elintapoja ja väestöryhmien välisiä terveyseroja.

Kehitysnäkymiä

 

Väestön hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi on välttämätöntä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tasavertaisesti kaikkien saavutettavissa. Koska suuri osa terveyseroista selittyy elintavoilla, tulee palvelujen painopistettä siirtää terveyttä edistävään ja ehkäisevään toimintaan ja kotiin tuotettaviin palveluihin erityisesti lapsiperheille ja ikäihmisille. Kunnilla on merkittävä rooli ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävien elinympäristöjen luomisessa.

Nykyisen sosiaali-ja terveydenhuollon erityisosaajien eläköityminen tulee aiheuttamaan ongelmia työvoiman saatavuuteen erityisesti ikärakenteeltaan vanhenevilla alueilla. Haasteena tulee olemaan myös nuorten toiveiden mukaisen koulutuskysynnän ja toisaalta elinkeinoelämän alueellisten koulutustarpeiden ennakoiminen. Lapissa erikoishaasteena on saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoaminen saamenkielisen ammattihenkilöstön vähäisen saatavuuden vuoksi.

Lappi-sopimuksen mukaan lappilainen hyvinvointi perustuu siihen, että kaikkialle Lappiin tarjotaan laadukkaat ja kysyntälähtöiset palvelut. Lappilaista sosiaali- ja terveydenhuollon mallia rakennetaan Lapin erityispiirteet huomioiden. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten palveluprosessien ja sähköisten palvelujen lisäämisellä pystytään turvaamaan tyydyttävä palvelutaso myös haja-asutusalueilla nykyistä kustannustehokkaammin tekemällä yhdessä työtä kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden kanssa. Tietoliikenneyhteyksien paraneminen on kuitenkin edellytys sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämiselle.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien vastuulla sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen, mutta myös maakunnan on huomioitava asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen strategiassa ja toiminnassaan. Maakunta tukee kuntia antamalla asiantuntija-apua. Selkeät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteet maakunnassa ja kunnissa  mahdollistavat yhteistyön maakunnan, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tarvitaan osaamista maakunnan ja kuntien keskushallinnossa poikkihallinnollisuuden takaamiseksi ja tehtävien koordinoimiseksi. Osaamista tarvitaan myös maakunnan sote-palvelujen järjestäjällä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja niihin liittyvät hyvät käytännöt huomioidaan palvelutuottajien kanssa tehtävissä sopimuksissa niin ehkäisevien kuin korjaavien palveluiden puolella. Sekä maakunnallinen että kunnittaiset hyvinvointikertomukset ovat tärkeä suunnittelun, yhteistyön, arvioinnin ja seurannan työkalu.