Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
 
 
 

Päivitystiedot

Päivitetty: 13.6.2017

Seuraava päivitys: 30.6.2018

 
 

Elinympäristön tila ja luonnon virkistyskäyttö

Elinympäristön tila ja luonnon virkistyskäyttö

Valtaosa Lapin suuremmista joista ja järvistä sekä rannikkovesistä on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Myös pohjavesien tila on Lapissa pääosin hyvä. Vesistöjen hyvä ekologinen tila pitää säilyttää myös jatkossa kasvavista kuormituspaineista huolimatta. Lapin arvokkaan rakennusperinnön, perinnemaisemien ja kulttuuriympäristöjen säilyminen vaatii jatkuvia toimenpiteitä. Lapin matkailun kasvuodotukset perustuvat tulevaisuudessakin vetovoimaiseen luontoon, monipuolisiin ulkoilumahdollisuuksiin ja laadukkaisiin palveluihin.

Pysyy ennallaan

 

Lapin teollisuuden ja liikenteen päästöt ilmaan ovat keskittyneet lähinnä Kemi-Tornion ja Rovaniemen alueille, joissa iso osa väestöstä ja suurteollisuudesta sijaitsee. Lappi saa osan päästöistään myös kaukokulkeuman kautta, mikä näkyy parhaiten maakunnan pohjoisosissa. Päästöjen aiheuttaman kuormituksen on havaittu korostuvan pohjoisen ääriolosuhteissa, jotka heikentävät yleisesti luonnon kuormituksensietokykyä.

Lapin luokitelluista joista ja järvistä useimmat ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Rannikkovesistä monet ovat tyydyttävässä tilassa. Pintavesien tilaa ovat heikentäneet vesistöjen rakentaminen, ojitukset, säännöstely sekä piste- ja hajakuormitus etenkin Kemi- ja Tornionjoen vesistöjen alaosilla. Huomattava osuus ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta laskennallisesta fosfori- ja typpikuormituksesta tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. Maatalouden fosfori- ja typpitaseet ovat laskeneet Lapissa kymmenen viime vuoden aikana. Teollisuuden ja yhdyskuntien fosforikuormituksen väheneminen vesiin on tasaantunut ja pysytellyt samalla tasolla viime vuodet. Teollisuuden typpikuormitus on viime vuosina lisääntynyt kaivosteollisuuden kasvun myötä.

Lapissa on yhteensä noin 500 vedenhankintaa varten tärkeää ja vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta. Näiden alueiden pohjaveden määrällinen ja laadullinen tila Lapissa on yleensä hyvä, mutta riskialueitakin löytyy. Tulevina vuosina pohjavesialueiden luokitustyön myötä pohjavesialueiden lukumäärät tulevat muuttumaan.

Lapin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin alueisiin ja rakennuksiin liittyy uhkatekijöitä. Esimerkiksi koulukäytöstä poistuneet koulurakennukset ovat aiheuttaneet monenlaista huolta Lapin kunnissa. Viime vuosien aikana useaan kuntaan on laadittu kulttuuriympäristöohjelma, jonka tavoitteena on yhdessä erillishankkeiden ja rakennusperinnön hoitoon suunnattujen avustuksien kanssa edistää arvokkaiden rakennus- ja kulttuurimaisemakohteiden kunnostamista sekä rakennusten uusiokäyttöä.

Lapin kylämaisemille ominainen avoimuus ja monimuotoisuus ovat vaarantuneet viljelyalueiden, jokivarsien ja kylämaisemien pensoittuessa. Arvokkaiden maisema-alueiden nykytila on pääsääntöisesti huonontunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Merkittävimmät umpeenkasvun syyt ovat elinkeinorakenteen muutoksissa ja etäällä kasvukeskuksista sijaitsevien kylien väestön vähenemisessä. Maiseman umpeutumisen myötä ollaan monin paikoin menettämässä paikallista kulttuurihistoriaa, luonnon monimuotoisuutta ja uhanalaista lajistoa.

Lapin suojelu- ja erämaa-alueverkosto tarjoaa hoidettuine reitteineen niin maakunnan asukkaille kuin matkailijoille hyvät mahdollisuudet ulkoiluun, luontoharrastuksiin ja luontotiedon oppimiseen vetovoimaisessa luonnontilaisessa ympäristössä. Luonnon kestokyky otetaan vastuullisesti huomioon luontomatkailupalveluissa ja eri virkistyskäyttömuotojen yhteensovittamisessa. Virkistysalueita on kehitetty, ja niiden varustus- ja palvelutasoa sekä ulkoilureittien kestävyyttä on parannettu luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiden lisäksi kuntien ulkoilureittisuunnittelun ja toteuttamisen kautta.

Lapin suuret järvet, jokireitit ja Perämeren rannikko ovat vetovoimaisia kohteita veneilyyn, melontaan, virkistyskalastukseen ja luontomatkailuun. Veneilyn, kalastuksen ja melonnan tuotteistaminen ja tapahtumien järjestäminen luo luontomatkailuun kysyntää ja työpaikkoja.

Ilmastonmuutos aiheuttaa maailmanlaajuisesti monenlaisia taloudellisia sekä ympäristö- ja sosioekonomisia vaikutuksia. Nykyisten käsitysten mukaan pohjoinen ja erityisesti arktinen alue lämpenee nopeammin kuin eteläisemmät alueet. Lapin kohtaaman ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioimiseksi ja niihin varautumiseksi laadittiin vuonna 2011 koko maakuntaa koskeva ilmastostrategia. Lapin vanhat metsät ovat merkittävä hiilinielu, joilla on merkitystä ilmaston muutokseen sopeutumisessa ja ilmastopolitiikassa.

Lapin kansainvälinen sijainti edellyttää aktiivista ympäristöyhteistyötä rajanaapureiden kanssa. Ympäristön- ja luonnonsuojelun tavoitteita edistetään rajat ylittävissä yhteistyöverkostoissa, kuten Arktisessa sekä Barents- ja Pohjoiskalottiyhteistyössä muun muassa raja-vesistöjen osalta. Jokilaaksojen ja tuntureiden maisemat ovat rajat ylittäviä ja edustavat yhteistä Pohjoismaista luonto- ja kulttuuriympäristöä, jonka arvo on kansainvälisesti merkittävä.

Kehitysnäkymiä

Lapin alueen teollisuusinvestoinnit voivat valmistuttuaan lisätä paikallisesti alueen ympäristökuormitusta ilmaan johdettavien päästöjen osalta. Vanhojen yksiköiden korvausinvestoinneista ja tekniikan kehityksestä johtuen eri päästöt voivat kuitenkin kehittyä hyvin erisuuntaisesti. Voidaan kuitenkin todeta, että ilmaan johdetut päästöt tuotettua tuotetonnia tai energiayksikköä kohden ovat pääsääntöisesti vähentyneet. Lisäksi Lapin alueelle ja lähiympäristöön on painottunut syklistä teollisuutta, joten maailmanmarkkinoiden muutokset voivat vaikuttaa tuotantoon ja sitä kautta päästöihin hyvinkin nopealla aikavälillä (esimerkiksi Kuolan alueen sulattojen metallipäästöt Pohjois-Lappiin). Kokonaisuutena arvioituna Lapin kaupunkien ja haja-asutusalueiden ilmanlaadussa tai päästöissä ei vuoteen 2025 mennessä ole odotettavissa merkittäviä muutoksia, vaan tilanteen arvioidaan pysyvän nykyisen kaltaisena.

Vesien tila vaikuttaa sekä virkistyskäyttöön että elinkeinoelämään. Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on pinta- ja pohjavesien hyvän tilan turvaaminen ja heikommassa tilassa olevien vesien tilan parantaminen. Laajamittainen vesistöjen kunnostaminen ja kalatiehankkeet vievät vuosia, ja kuormituksen väheneminen näkyy ekologisessa tilassa vasta viiveellä.

Ilmastonmuutoksen tärkein vaikutus sisävesien hydrologisiin oloihin on siitä aiheutuva muutos valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiseen jakaumaan. Lapin jokivesissä kevättulvien odotetaan vielä pysyvän keskimäärin ennallaan muutaman vuosikymmenen aikana lisääntyneen lumisadannan takia, mutta pienenevän vuosisadan loppupuolella. Ilmastonmuutos voimistaa vesiekosysteemien ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä. Vesien tilan ylläpito edellyttää tehokkaita vesiensuojelumenetelmiä kaikilta vesistöjä kuormittavilta toimijoilta.

Vesistösäännöstelyjen kehittämishankkeissa tieto eri käyttömuotojen kannalta sopivista vedenkorkeuksista ja virtaamista edesauttaa säännöstelyn mahdollisimman haitatonta toteutusta. Olosuhteet rantojen virkistyskäytölle ja veneilylle paranevat, sillä säännöstelyjä kehittämällä voidaan vähentää haitallisten vedenkorkeuksien ja virtaamien esiintymistä. Yhteistyössä eri osapuolten kanssa toteutettavat hankkeet lisäävät ymmärrystä ja luottamusta eri osapuolten välillä, millä jo sinällään on ristiriitoja vähentävä vaikutus.

Lapin matkailun kasvuodotukset perustuvat alueen vetovoimaiseen luontoon ja maisemiin, riittävään majoitus- ja ravintolakapasiteettiin ja ohjelmapalvelutoiminnan kasvuun sekä hyviin ulkoilumahdollisuuksiin. Matkailijoiden odotuksissa Lappi edustaa rauhaa ja puhdasta luontoa yhdistettynä nykypäivän mukavuuksiin. Metsien virkistysarvot säilyvät Lapissa talousmetsien monien käsittelyvaihtoehtojen ja laajojen yhtenäisten suojelualueiden ansiosta ja luovat näin edellytyksiä kehittää matkailutarjontaa. Luonnon virkistyskäytön kehittämisen tavoitteena on ulkoilureittien monikäytön lisääminen ja laadun parantaminen koiralatujen ja pyöräily-, talvipyöräily-, ratsastus- ja kulttuurireittien osalta. Moottorikelkkareittien lisäksi koirasafareille ja talvipyöräilyyn tulisi kehittää maastoliikennereittejä. Reittien käyttötarkoituksen laajentamisen lisäksi tavoitteena on reittien teemoittaminen ja kehittäminen oppimisympäristöinä luontotyyppien ja kasvi-, sieni- ja lintulajien opetuksessa. Kuntien ja matkailuyritysten nettisivujen edelleen kehittäminen ulkoilijoita palvelevaan suuntaan on tarpeellista mm. päivittämällä ajantasaista tietoa ulkoilu- ja latureiteistä, palveluista, olosuhteista ja kunnossapidosta. Ulkoilureittien käyttäjälähtöisyyttä parannetaan mobiilikartoilla, jotka sisältävät reittien luonto- ja kulttuurikohdetietoa sekä reitin käyttäjien varuste- ja turvallisuusohjeita. Myös jokireittien melonta- ja kalastusolosuhteita kuvaavat ajantasaiset vedenkorkeus- ja lämpötilatiedot antavat retken suunnitteluun, varustautumiseen, saalisodotuksiin ja turvallisuuteen erinomaista tietoa. REILA hanke kehittää parhaillaan reittien turvallisuutta opaste- ja pelastusmerkinnän, pilottialueiden ja reittiturvallisuusasiakirjojen ja koulutuspäivien muodossa.

Vesistöihin perustuva kalastusmatkailu ja muu virkistysmatkailu voivat lisääntyä uusia aktiviteettipalveluita ja tapahtumia kehittämällä ja näin hyödyttää alueen matkailuyrityksiä ja elinkeinoelämää laajemminkin. Kunnostusten myötä kalasto monipuolistuu ja tavoitelluimpien lajien pyyntimahdollisuudet paranevat. Vesikasvien niitto parantaa uinti- ja veneilymahdollisuuksia. Lisäksi kunnostuksilla on vaikutusta lähialueen asumisviihtyvyyteen. Puhtaat vedet vaikuttavat myönteisesti niin maalaismiljööseen kuin kaupunki- ja taajamakuvaankin. Vaelluskalojen palautuminen voi lisätä matkailua ja tukea paikallista elinkeinoelämää. Pelkällä vaelluskalojen paluulla voi olla myönteisiä vaikutuksia paikallisidentiteettiin, asukkaiden viihtyvyyteen, alueen vetovoimaisuuteen ja imagoon. Kalojen vaellusyhteyden palauttaminen vastaa hyvin asenneilmapiirissä tapahtuvaan muutokseen, jossa korostuu virkistysarvon ohella luonnon itseisarvon ja monimuotoisuuden kunnioittaminen. Myös tätä kautta paikallisten asukkaiden ja vierailijoiden tyytyväisyys ja viihtyvyys voivat lisääntyä.

Lapin arvokkaimpien maaseutumaisemien inventointi on valmistunut vuonna 2015. Yhdessä kulttuuriympäristöjen kanssa ne muodostavat maaseutuelinkeinoja, matkailua ja luonnonsuojelua palvelevan verkoston. Arvokkaille alueille suunnataan maisemanhoidon ja rakennusperinnön hoidon neuvontaa ja tukea. Lapin arvokkaiden perinnebiotooppien päivitysinventointi käynnistetään.

Ympäristöministeriön rahoittaman ja Lapin ELY-keskuksen toteuttaman Kulttuuriympäristötoimijoiden verkostoituminen ja yhteistyön vahvistaminen Pohjois-Suomessa -projekti on käynnistynyt huhtikuussa. Tavoitteena on valtioneuvoston hyväksymän kulttuuriympäristöstrategian 2014- 2020 mukaisesti selkeyttää valtionhallinnon sisäistä sekä valtionhallinnon, maakuntamuseoiden, maakuntien liittojen sekä muiden toimijoiden välistä työnjakoa ja yhteistyötä kulttuuriympäristöasioissa.

Yhteistyötä tarvitaan naapurimaiden kanssa rajavesistöjä ja raja-alueita yleisimmin koskevissa kysymyksissä, erityisesti rajan läheisyydessä sijaitsevilla maisema- ja luonnonsuojelualueilla sekä kulttuuriympäristöissä. EU:n vesipuite- ja tulvadirektiivit edellyttävät tiivistä yhteistyötä rajat ylittävillä vesienhoitoalueilla vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi ja tulvavahinkojen vähentämiseksi. Ympäristön hyvää tilaa edistetään aktiivisesti Arktisen neuvoston ja Barentsin alueneuvoston sekä Pohjoiskalotin neuvoston alaisissa ympäristötyöryhmissä. Painopisteinä toiminnassa ovat vesistöjen, maisemien ja kulttuuriympäristöjen tilaan sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset.